Home
The Ranch
Horses
Activities
Kyseessä on virtuaalihevonen /
This is a sim-game horse!


Keuring 18.07.2015
3e Premie



KILPAILUTULOKSET


» täytti kolme vuotta 01.04.2010
» ikääntyminen satunnainen (mukautettu reaali)





ADRIAAN V. D'AMELIE

Perustiedot

01.01.2010 Espanjassa syntynyt friisiläisori, viralliselta nimeltään Adriaan v. d'Amelie

8-vuotias musta, ei merkkejä, säkäkorkeus 164cm

valjakkopainotteinen, kilpailutetaan VVJ:n alaisissa luokissa, tasolla noviisi

kasvattaja Venla S. | Amelie, omistaja Break, VRL-05810

rekisterinumero VH11-040-0065


Luonnekuvaus

Vikuripäinen luonne ja friisiläisen massiivisuus eivät ehkä ole paras yhdistelmä, mutta siitä huolimatta Adrian on tavallaan tallin rakkaimpia hevosia. Onhan ukko äksy ja omapäinen, mutta oikean ihmisen käsissä Adrianista paljastuu se mukavampikin puoli. Adrian on niitä yhden ihmisen hevosia, joka ei luota kehenkään ensisilmäyksellä, vaan päinvastoin karkottaa ne uteliaimmatkin hevostytöt ja -pojat luotaan ärhäköillä tavoillaan. Luiminen yleensä riittää, sillä Adrian kyllä hallitsee häijyltä näyttämisen taidon, mutta kertaakaan tämä ori ei ole uskaltautunut potkimaan. Näykkäisy-yrityksiä on kyllä sen sijaan riittänyt erityisesti vieraiden ihmisten kohdalla ja joskus karsinassaan ori onnistuu potkiutumaan myös siihen malliin, että kuulostaa kuin Adrian olisi tulossa seinästä läpi. Adrianin kanssa on kuitenkin vain ehdottoman tärkeää olla luja ja määrätietoinen, orille ei saa missään nimessä näyttää pelkäävänsä. Adrianiin tehoaa nimittäin kyllä tiukka komento, sillä sisimmissään ori kuitenkin kunnioittaa ihmistä. Ja kun Adrianin luottamuksen ja kunnioituksen todella voittaa puolelleen, ori alkaa osoittaa niitä mukavampiakin puolia itsestään. Adrianille pitää siis vain osata antaa mahdollisuus, sillä pinta ei tämän orin kohdalla kerro kaikkea. Sehän Adrianissa ehkä eniten kiehtookin; se, että vain harvat ihmiset saavat kokea Adrianin kaltaisen tuliluontoisen olennon kiintymyksen.

Lajitovereiden keskuudessa ja laitumella ylipäänsäkin Adrian on pitkälti kuin toinen hevonen. Ori ottaa ne omat pukkilaukkaspurttinsa, mutta toisaalta Adrian selvästi nauttii vapaudestaan ja on huomattavasti hyväntuulisempi ja rennompi kuin karsinassaan ikinä. Adriania onkin ihana katsella sivusta, kun komea friisiläisori ottaa kaiken ilon irti vapaudestaan. Lajitovereita Adrian sietää, mutta pysyttelee näistä kauempana, joskin ori pitää kyllä puolensakin. Adrian tulistuukin helposti, jos joku orin omaa yksityistä tilaa loukkaa. Tammojen lähettyvillä Adrian on puolestaan oikea casanova ja todella vaikea pitää kurissa, vaatii lähestulkoon kovia otteita, jotta ori pysyy käsissä. Adrian on myös äänekäs tapaus ja orilla onkin tapana aina pitää meteliä itsestään jonkin verran. Joten ei, Adriania ei voi yksinkertaisesti olla huomaamatta. Mutta koska Adrian myös rakastaa laidunelämää, ei ole siis ihme, että laitumelta antautuminen ei kuulu Adrianin mielipuuhiin. Eritoten uusia ihmisiä Adrian tykkää juoksuttaa perässään mielin määrin, mutta tutumpien ihmisten kanssa Adrian on vähän helpompi kiinninapattava. Oria kannattaa lähestyä salamyhkäisesti, pitää riimunnaru piilossa ja olla kuin ei olisikaan. Ja kun Adrian antautuu rapsuteltavaksi, niin orin saa napattua kiinni viskaamalla riimunnarun herran kaulalle. Taluttaessa Adrian usein jyrää ja silloin apuna kannattaa pitää raippaa, sillä näpäytys ryntäille on oikeastaan ainoa tapaa pitää kovapäinen ori ruodussa. Hoitaessa kannattaa ehdottomasti sitoa kiinni, sillä vaikka ori on harjatessa rauhallinen, varustaessa Adrian on kaikkea muuta kuin helppo tapaus. Suitset orille saa vielä päähän, mutta satulavyötä kiristäessä Adrian kyllä puree ja lujaa, jos vain saa siihen mahdollisuuden. Vaunujen eteen Adrian on huomattavasti helpompi valjastaa, sillä silloin ori ei temppuile paljon mitään.

Ratsastaessa Adrian on isänsä tapaan menevä ja energinen ori, jolla on kova suu ja näyttävät liikkeet. Ikävä kyllä keskittymiskyky vaikuttaa puuttuvan herralta kokonaan, mistä syystä koulukenttien kiertely on jäänyt kokonaan pois laskuista. Kentällä Adrian vetääkin herkästi omaa sooloaan ja temppuilee; milloin mennään pohkeenväistöä voltin sijaan tai pukitellaan laukassa. Adrian vaatiikin erittäin kylmähermoisen ja osaavan ratsastajan, joka omaa teräksiset pohkeet ja vakaan käden. Riittävän osaavalla ratsastajalla Adrian kulkeekin aivan eri tavalla kuin kouluori konsanaan, mutta orista huomaa sen olevan äärimmäisen turhautunut ja äkäinen joutuessaan kulkemaan ratsastajan tahdon mukaan muodossa ja kuolaimella. Adrian ei todellakaan ole mikään helpoin ratsastaa, vaan ori vaatii ratsastajaltaan raakaa työtä. Maastossa Adrian on kuitenkin onneksi helpompi ratsastaa, sillä vaikka ori on tuttuun tapaan omapäinen, toisaalta ori ei kuitenkaan äksyile turhaan ja malttaa ylipäänsä kulkea vähän rauhallisemmin. Adrianin hyviin puoliin lukeutuu myös orin vakaa askel ja peloton luonne, säikkyminen ei kuulu Adrianin tapoihin. Hidastaminen voi sen sijaan laukkapätkän jälkeen tuottaa hieman ongelmia, mutta kokeneella ratsastajalla Adrian pysyy kyllä käsissä. Vaunujen edessä Adrian ei läheskään ole yhtä haasteellinen kuin ratsastaessa, päinvastoin, ori on jopa yllättävän kuuliainen ja reipastahtinen. Komeat liikkeet pääsevät oikeuksiinsa, kun Adrian pistää parastaan. Noviisitasoinen ori onkin tuttu näky valjakkokilpailuissa, mutta myös talvisin reen edessä. Väkivahva vetohevonen ja sitkeä kuin mikä. Kilpailuissa näin ylipäässä Adrian osaa raastaa hoitajansa hermoja käytöksellään, sillä ori hirnuu, toheltaa ja äksyilee levottomuuttaan, mutta kunnollisen lämmittelyn päätteeksi kentällä kuitenkin astelee virkeä ja lujatahtoinen kilpahevonen. Kilpailuissa suosimme Adrianilla kuitenkin silmälappuja, sillä ori on silloin helpompi hallita, kun Adrian ei rupea keikaroimaan jokaiselle ohikulkevalle tammalle. Kuljetuskoppiin Adrian nousee reippaasti ja epäröimättä, kaikenkaikkiaan hyvin varmanoloisesti. Adrianissa on siis omat hyvät ja huonot puolensa, mutta ori on kyllä mahdottoman komea ja maskuliininen. Itse en ole koskaan katunut päätöstäni antaa Adrianille tilaisuutta näyttää, mihin orista oikeasti onkaan.


Jälkeläiset

Rotu Syntymäpäivä Sukupuoli Nimi Emä
fri 22.02.2012 ori Champ v.d. Duren Guess v.d. Duren
fri 30.10.2012 ori Galahad v.d. Ravenwood Duren Zrinka
fri 18.07.2013 tamma Angelina v.d. Shontelle Duren Eena
fri 09.10.2014 tamma Alexandriaa v. Duren Vianka von Lion
fri 01.01.2015 ori Jaentino fan Asgard Jantina van Ramya
fri 06.01.2015 tamma Gala v. Duren Guess v.d. Duren

Sukutaulu

i. Dieuwe v. Tjaard ii. Üllor v.d. Joygen (evm) iii. Johan XVI (evm)
iie. Domink v. Hjert (evm)
ie. Agathe v. Tjaard (evm) iei. Clemens v.d. Almer (evm)
iee. Agathe V (evm)
e. Grete v.d. Friedrikshov ei. Gulbrand v. Kølgården (evm) eii. Gudmund v. Kølgården (evm)
eie. Gregers v. Kølgården (evm)
ee. Grisella v.d. Friedrikshov (evm) eei. Gristian IV (evm)
eee. Christa v.d. Friedrikshov (evm)

Sukuselvitys

Adrianin isä, Dieuwe v. Tjaard, oli 164 senttinen musta friisiläisori. Luonteeltaan Veeti ei vastannut leppoisaa lempinimeään, vaan päinvastoin, ori tunnettiin tallin vikuripäisimpänä otuksena. Veeti oli äksy ja haastava, eikä todellakaan soveltunut aloittelijoiden käsiin. Ratsastaessa Veeti kuitenkin osoittautui osaavalla ihmisellä ihan meneväksi hevoseksi, jolta löytyi komeat liikkeet ja kova suu. Kyllä Veetin kanssa kuitenkin toimeen tuli kun vain oli varma siitä mitä tekee. Veeti kilpaili niin valjakkoajon parissa kuin koulussakin ja löytyypä orilta hieman näyttelymenestystäkin. Kuumapäisyydestään huolimatta Veetillä riittikin kysyntää myös jalostuksen puolella.

Adrianin isänisä, Üllor v.d. Joygen, oli 165 senttinen musta friisiläisori. Näyttävä Üllor oli susi lampaan vaatteissa, sillä upeasta ulkonäöstään huolimatta ori omasi lähestulkoon pirullisen luonteen. "Joygenin paholainen" - lempinimen itselleen kuitanneen Üllorin tapauksessa kuitenkin komea ulkonäkö korvasi puutteet luonteessa ja näyttelyissä menestynyttä oria käytettiinkin tästä syystä runsaasti jalostukseen. Isänisänisä, Johan XVI, oli sen sijaan ihan mukavaluontoinen musta friisiläisori. 165 senttinen Johan kilpaili pääasiassa kouluratsastuksen parissa ja toisin kuin vanhinta poikaansa, Johania kuvattiin usein tasaiseksi ja miellyttäväksi luonteeltaan. Isänisänemä, 163 senttinen musta Domink v. Hjert, oli puolestaan aivan toista maata, sillä jos hevonen voi olla ilkeä, sitä Domink myös oli. Tulinen ja voimakastahtoinen tamma oli lähestulkoon mahdoton käsitellä ja ellei Domink olisi tullut vahingossa kantavaksi Johanista karattuaan eräänä päivänä kotitilansa orilaitumelle, tamma olisi päätynyt lopetettavaksi jo nuorena. Aikanaan niin myös kävi, Üllorin jäädessä tamman ainoaksi jälkeläiseksi.

Adrianin isänemä, Agathe v. Tjaard, oli 164 senttinen musta friisiläistamma. Agathe oli kiltti ja nöyräluontoinen tamma, joka menestyi hienosti helpon tason kouluratsastusluokissa. Juuri Agathen ihastuttava luonne oli syy siihen, miksi tamma astutettiin aikoinaan Üllorilla, sillä Agathen lempeän luonteen toivottiin periytyvän myös syntyvälle varsalle isän tuliluontoisen verenperinnön sijaan. Tietenkään näinhän ei sitten kuitenkaan käynyt. Isänemänisä, 165 senttinen Clemens v.d. Almer, ja isänemänemä, 164 senttinen Agathe V, olivat myös mustia friisiläishevosia ja lahjakkaita kouluratsuja, joista ei liiemmälti löytynyt mitään moitittavaa.


Adrianin emä, Grete v.d. Friedrikshov, oli 165 senttinen musta friisiläistamma. Alankomaista alunperin kotoisin oleva Grete omasi hienon sukutaulun ja mukavan luonteen. Toki tammojen tapaan myös Greteltä löytyi ne omat oikkunsa, mutta siihen se sitten jäikin. Grete kilpaili niin kouluratsastuksen kuin valjakkoajonkin puolella niin että menestystäkin tuli ihan hienosti. Näyttelykentilläkin tuli piipahdettua, olihan Grete kaunis ja voimakasrakenteinen tamma. Greteä ei kuitenkaan käytetty liiemmälti jalostukseen, joten tamma on melko uusi nimi friisiläisten sukutauluissa.

Adrianin emänisä, Gulbrand v. Kølgården, oli 166 senttinen musta friiläisori. Norjasta alunperin kotoisin oleva Gulbrand oli komea valjakkopainotteinen ori, joka oli kyllä kysytty myös jalostuksen puolella mutta ennen kaikkea Gulbrand oli kuitenkin tunnettu menestyksestään kilpakentillä. Sama pätee emänisänisään, Gudmund v. Kølgårdeniin, jolta Gulbrand olikin epäilemättä perinyt sekä hienot liikkeensä että hyvän rakenteensa. 166 senttinen musta Gudmund oli nimittäin aikanaan yksi Kølgårdenin siittolan menestyneimmistä ja kalleimmista friisiläisoreista, jonka jälkeläisiä myytiin maailmalle kovin hinnoin. Gudmundin kohdalla vaakakupissa ei niinkään painanut kilpailumenestys, vaan enemmänkin orin erittäin hieno sukutaulu, moitteeton rakenne ja orimainen, mutta silti käsiteltävissä oleva luonne. Emänisänemä, Gregers v. Kølgården, oli puolestaan 163 senttinen musta friiläistamma, yksi niistä kymmenistä friiläistammoista, jotka astutettiin aikoinaan Gudmundilla. Gregers oli kuitenkin myös lahjakas valjakkopainotteinen tamma, joka menestyi hienosti kilpakentillä eikä tamman ulkonäköäkään ollut moittiminen.

Adrianin emänemä, Grisella v.d. Friedrikshov, oli 164 senttinen musta friiläistamma. Grisella oli tanskalaista syntyperää, mutta tamma huutokaupattiin sittemmin Alankomaihin jalostuskäyttöön. Tuolloin Grisellalla oli kuitenkin jo takanaan pitkä kilpailu-ura kouluratsastuksen parissa, vaativissa luokissa. Emänemänisä, Gristian IV, oli 165 senttinen musta friiläisori. Menestynyt kouluratsu oli pienimuotoinen kuuluisuus syntymämaassaan Tanskassa, mutta ori päädyttiin lopulta ruunaamaan ennen kuin Gristian ehti olla kauaa jalostuskäytössä. Tämä siitä syystä, että ruunaamisen toivottiin rauhoittavan Gristianin orimaista ja vaativaa luonnetta. Emänemänemä, 163 senttinen musta Christa v.d. Friedrikshov, oli yksi tanskalaisen siittolan kantatammoista ja vaikka Christa ei kilpaillutkaan liiemmin elämänsä aikana, hienosukuinen tamma varsoi kuitenkin useampaan kertaan. Christa olikin lähestulkoon täydellinen emä varsoilleen, kiitos tamman viisaan ja kärsivällisen luonteen.




Copyrights

ulkoasu © Viivuska | ulkoasun kuvat © David Kingham (flickr.com - lisenssi) | tekstit © Break
hevosten kuvat © pidä hiirtä kuvan yllä nähdäksesi tekijäinoikeudet!