Home
The Ranch
Horses
Activities
Kyseessä on virtuaalihevonen /
This is a sim-game horse!


ARJ - CUP Huhtikuu 2012
Saddle Seat Champion




KILPAILUTULOKSET


» täytti kolme vuotta 05.10.2009
» ikääntyminen satunnainen (mukautettu reaali)









ELVIS AIN'T DEAD - KUOLLUT 2018!

Perustiedot

05.07.2009 Yhdysvalloissa syntynyt morganinhevosori, viralliselta nimeltään Elvis Ain't Dead

8-vuotias tummanruunikko, säkäkorkeus 154cm

askellajipainotteinen, työskentelee nykyisin pääasiallisesti karjaratsuna ja on jalostuskäytössä

kasvattaja Joshua Gordon, omistaja Break, VRL-05810

rekisterinumero VH07-059-0096


Luonnekuvaus

Elvis on nimensä mukaisesti oikea elvistelijä, casanova kera machomiehen asenteen. Tämä morgan onkin hyvin maskuliininen ja jokseenkin jopa tulinen ori, joka vaatii käsittelijältään itsevarmuutta ja kokemusta. Elvistä on muistettava kunnioittaa, mutta orille on kuitenkin samalla asetettava selkeät rajat ja säännöt, joista ei pidä mennä luistamaan ellei mieli saada aikaiseksi todellista auktoriteettitaistelua. Sillä vaikka Elvis pohjimmiltaan vastavuoroisesti kunnioittaa ihmistä, ei ole kuitenkaan epäselvyyttä siitä, etteikö ori käyttäisi heti hyödykseen tilaisuutta päästä johtajan paikalle, mikäli Elvis aistii ihmisen vähänkin pelkäävän häntä. Mutta itsevarman ja rauhallisen käsittelijän kanssa Elvis on kyllä tosiaan suhteellisen helppohoitoinenkin tapaus, vaikka ori nyt aina välillä kysyykin enemmän tai vähemmän niitä hermoja hoitajaltaan.

Mikäli tallista kuitenkin löytyy jo draamakuningatar, on Elvis ehdottomasti tallin draamakuningas. Ei ehkä lajitovereiden keskuudessa, laumassa Elviksen on ikävä kyllä alistuttava johtajaorin vallan alle, mutta näin muuten. Elvikselle elämä on yhtä suurta näyttämöä, jossa ori patsastalee oman elämänsä kohdevaloissa. Elvis selvästi ajattelee, että maailma pyörii vain ja ainoastaan hänen ympärillään, ja sen kyllä myös huomaa. Tai enemmänkin Elvis varmistaa sen itse. Elvis onkin tallin kovaäänisimpiä oreja, se, joka hirnuu aina tammojen perään tai sitten muuten vain, paukuttaa karsinanovea joko ruokaa tai ulospääsyä odotellessaan tai joskus vain pelkkää huomionkipeyttään. Elviksen on saatava huomiota, se on selvä, keinolla millä hyvänsä. Ori on toisekseen myös mustasukkainen muiden saamasta huomiosta ja vaikka Elvis laitumella muuten suhtkoht' rauhallinen tapaus onkin, niin arvatkaapa vain närkästyykö ori samantien jos hoitaja erehtyy rapsuttelemaan muita hevosia tummanruunikon itsensä läsnäollessa ... Toisaalta onpahan ori ainakin helppo napata kiinni laitumelta, senkus menet silittelemään muita hevosia, niin ei mene kovin kauaa kun Elviskin ilmestyy paikan päälle. Ori onkin yllättävän omistushaluinen oman hoitajansa suhteen, kerjäten tältä huomiota poikkeuksetta. Toisaalta kun hoitaja malttaa suhtautua Elvikseen kärsivällisesti, pitäen kuitenkin samalla kiinni myös niistä rajoista, Elviksen kanssa onkin mukavaa touhuta.

Taluttaessa Elvis kannattaa pitää vierellä tiukalla riimunnarulla, jotta orin pidätteleminen on helpompaa. Elvis nimittäin kiirehtii usein taluttaessa ja etenkin lajitovereita nähdessään ori aloittaa lähes aina ylimääräisen steppailun. Myös karsinassa herra on parempi pitää kiinnisidottuna hoitamisen ajan, ihan vain yleisen rauhan vuoksi. Elvis on kaukana kärsivällisestä hevosesta, joten harjaukseen ei kannata tuhlata liikaa aikaa, vaikka ori ei harjausta aristelekaan. Elvis vain tulee nopeasti levottomaksi, jos paikallaanolo vain venyy ja venyy. Kaviot nousevat helposti "nosta"-käskystä, mutta sen on myös oltava käsky, muutoin Elvis ei ota pyyntöä kuuleviin korviinsa. Karsinassa Elvis on muutoin melkoinen syliintunkija ja ori kerjääkin huomiota harva se hetki. Elvis kyllä tykkää rapsutteluista ja muusta, mutta osa tapaa hieman aristella ruunikon orimaisen äkkinäisiä eleitä, Elviksen mielenkiinnon kohteiden vaihdellessa asiasta toiseen hetkessä. Ori on kuitenkin tosiaan pohjimmiltaan kiltti, pörhistelevän pinnan alta löytyy se kultainen sydän. Varustaessakin Elvis tosin touhottaa usein, mutta ei yleensä temppuile muutoin kuin vähän suitsien laiton kanssa.

Ratsuna Elvis on omaa luokkaansa. Ori ehdottomasti vaatii kokeneen ja osaavan ratsastajan, mutta ne jotka Elviksen selkään pääsevät, ovat kyllä todella onnekkaita tapauksia. Kyllä, Elvis on kuuma ja ripauksen itsepäinen kovasta suusta puhumattakaan, mutta voi hyvä ihme niitä liikkeitä ja sitä lahjakkuutta! Elviksellä on valtavan komeat ja näyttävät, mutta samalla kevyet liikkeet, orilla onkin suoranainen nautinto ratsastaa. Elviksen laukka on ihastuttavan pyöreä ja ravi ilmavan ponnekas. Ei siis ihme, että Elvis on menestynyt askellajiratsu eikä vähempää voisi olettaakaan nähtyään Elviksen liikkeessä. Ori myös työskentelee tehokkaasti osaavan ratsastajan alla, paljastaen tällöin ne todelliset kykynsä ja lahjansa. Ei Elvis mitään ilmaiseksi anna, mutta toisaalta se on kaiken sen vaivan ja työn arvoista, saada tuntea edes kerran miltä tuntuu ratsastaa hevosella, joka omaa täydelliset askellajit. Elvis tosiaan kuitenkin tapaa testailla ratsastajansa taitoja, taipuen puolestaan vastavuoroisesti teräksisen pohkeen ja joustavan ohjasotteen alla ratsastajan tahtoon. Kokemusta ja taitoa vaaditaan kuitenkin siis ehdottomasti ratsastajaltakin. Elvis osaa mennä myös kärryjen edessä ja ori on ihan suhtkoht' helppo ohjastaa, vaikka morgan eteneekin usein aika reipasta tahtia.

Maastossa Elvis ei ole sen helpompi ratsastaa, etenkään alussa, mutta ori ei kuumu niin paljoa vaikka ohjille painaakin. Elvis on menohaluinen ori ja sen huomaa. Kilpalaukoissa onkin syytä pitää huolta ettei ori karkaa käsistä, sillä Elvis on melko kilpailunhaluinen luonne ja orille tuottaakin ongelmia kulkea toisen ratsukon takana. Matkan myötä Elvis kuitenkin rauhoittuu enimmän energian purkautuessa. Elvis on kuitenkin myös mukavan luotettava ja varmajalkainen, säikkyminen ei liiemmin kuulu orin tapoihin - vaikkapa mistäpä sitä aina varmaksi tietää, milloin Elvis pistää taas jonkun shown pystyyn. Vaihtelua Elviksen elämään tuovat myös ajoittaiset karjaratsun työtehtävät; ori pärjää hyvin menossa mukana, mutta tapaa ajoittain kuumua vauhtiin päästessään ja siksi ruunikko vaatiikin vahvan ratsastajan. Kilpailuissa Elvis toimii hyvin, mutta ori osaa silti hyvinkin tehokkaasti rasittaa hoitajaparkansa hermoja tavallista pahemmanlaatuisella touhotuksellaan. Elvis kannattaakin siinä suhteessa viedä suosiolla kauemmas enimmästä hälinästä, jotta ori malttaa pysyä edes hetken paikallaan. Elvis on kyllä täpinöissään vielä lämmittelyssäkin, mutta osaava, Elviksellä ratsastamaan tottunut henkilö saa kyllä yleensä orin kuuntelemaan ja keskittymään radalla suoritukseensa.


Jälkeläiset

Rotu Syntymäpäivä Sukupuoli Nimi Emä
morg 26.02.2011 ori Ashburn Ghost of Elvis Firetrap
morg 08.05.2011 tamma Bloodred Rose Rose-Like Pixy
morg 01.08.2011 ori Alejandro Knox Lady Germanotta
morg 13.12.2013 tamma Rosberry Glow Castleberry
morg 11.05.2014 tamma Cala Viva Las Vegas Via Dolorosa
morg 15.12.2015 ori Zodiac Stars Tactful Tawny
morg 05.01.2016 tamma klp Love Me Tender Tactful Tawny

Sukutaulu

i. Until Collapse (evm) ii. Boxing Champ (evm) iii. Blue American (evm)
iie. Surprise Box (evm)
ie. Deep Silent Complete (evm) iei. Silencial (evm)
iee. Eyes As Candles (evm)
e. Ain't No Easy Way (evm) ei. All Along (evm) eii. Dance Wiv Me (evm)
eie. Sunday Surprise (evm)
ee. Ain't Gonna Happen (evm) eei. Breaking Class (evm)
eee. Ain't It Be Brilliant (evm)

Sukuselvitys

Elviksen isä, Until Collapse, on 156 senttinen tummanruunikko morganinhevosori. Uno edustaa alkuperäistä lippitt morgan-linjaa, minkä jo huomaa jo yksistään orin vankasta ja vahvasta rakenteesta. Siitosoriksi kaavaillulta Unolta löytyy myös komeat liikkeet ja säyseä luonne, ori on synnynnäinen herrasmies ja helppo käsitellä. Siitäpä syystä Unolla ovat päässeet kilpailemaan vähän nuoremmat ratsastajat myös esteratsastuksen puolella, helpoissa luokissa, vaikka pääasiallisesti ori onkin totuttu näkemään valjakkoajokilpailuissa, vaativalla tasolla.

Elviksen isänisä, Boxing Champ, oli 154 senttinen punaruunikko morganinhevosori. Champ edusti myös lippitt morgan-linjaa, mutta ori oli hivenen poikaansa kevytrakenteisempi. Siitä syystä Champ keskittyi vain ja ainoastaan estekenttien puolella kiertelyyn ja kyllähän ori painotuslajissaan hienosti menestyikin, vaikkei kovin korkeita esteitä hypännytkään. Champ oli myös vähän kuumaverisempi tapaus, pohjimmiltaan kyllä kiltti ja kultainen, mutta samalla helposti tulistuva. Isänisänisä, Blue American, oli 157 senttinen punarautias morganinhevosori, joka toimi pääasiassa läpi elämänsä siitosorina kotitilallaan. American menestyi kuitenkin näyttelyissä ja ori periyttikin jälkeläisilleen hyvää, puhdasta rakennetta mutta myös aavistuksen tulista luonnetta. Isänisänemä, Surprise Box, oli puolestaan 153 senttinen ruunikko morganinhevostamma, jota käytettiin vain harkiten jalostukseen sillä Suri oli lippitt morganiksi hieman liiankin kevytrakenteinen. Suri oli kuitenkin erinomainen yleisratsu ja tamma pärjäsikin mainiosti helpoissa koulu- ja esteluokissa.

Elviksen isänemä, Deep Silent Complete, oli 154 senttinen musta morganinhevostamma. Depi oli luonteeltaan rauhallinen ja sisukas tamma, joka herätti huomiota vankalla rakenteellaan, mutta myös aina yllättävän siroilla ja keveillä liikkeillään. Depi olikin hieno ilmestys vaunujen edessä, joten ei mikään ihme, että tamma menestyi aikoinaan varsin upeasti valjakkoajon parissa. Isänemänisä, 156 senttinen musta Silencial, oli myös yksi aikansa tunnetuimmista valjakkoajon parissa menestyneistä hevosista ja kyseinen morganinhevonen oli siten myös hyvin suosittu siitosori. Isänemänemä, Eyes As Candles, oli sen sijaan vähemmän tunnettu, 154 senttinen ruunikko morganinhevostamma. Candy kilpaili kyllä myös valjakkoajon parissa ja tammalta löytyivät kauniit liikkeet, mutta vankkarakenteinen ruunikko toimi enimmäkseen silti vain siitostammana. Emänä Candy oli tosin vertaansa vailla, tamma huolehti varsoistaan erinomaisesti.


Elviksen emä, Ain't No Easy Way, on 154 senttinen, linjakas ja elegantti morganinhevostamma, joka ihastuttaa sirolla rakenteellaan. Kaunis rautias Sun on painottunut askellajiratsastukseen ja tamma onkin liikkeiltään sen mukainen. Sun on tunnettu korkeista askelistaan sekä aina edustavasta ulkonäöstään ja tamma onkin enemmän tai vähemmän kotitallinsa rakastettu prinsessa, joka omaa hyväntahtoisen luonteen hienoisilla diivan elkeillä kuitenkin varustettuna. Sun edustaa kaikinpuolin kevytrakenteista morgania parhaimmillaan ja sen huomaa, onhan tammalla takanaan myös jo pitkä sekä menestyksekäs kilpaura.

Elviksen emänisä, All Along, oli 157 senttinen tummanpunarautias morganinhevosori. Ali oli pidetty hevonen, ori tunnettiin aina hyväntuulisena ja eloisana tapauksena, joka viihtyi huomion keskipisteenä ja hurmasi yleisönsä niin elkeillään kuin liikkeilläänkin. Hienorakenteinen ja menestynyt Ali oli nimittäin tuttu askellajiratsastuksen puolelta eli toisin sanoen juuri Alin sukulinjaa on kiittäminen seuraaville sukupolville välittyneistä upeista, näyttävistä liikkeistä. Erityisesti emänisänisä, 158 senttinen tummanpunarautias morganinhevosori Dance Wiv Me, oli aikoinaan vertaansa vailla oleva askellajiratsu, jonka palkintokaappi oli täynnä pokaaleja ja rusetteja pitkän kilpauran päätteeksi. Emänisänemä, 155 senttinen rautias Sunday Surprise, ei toisaalta jäänyt sen huonommaksi vaan tämäkin morganinhevostamma menestyi yhtälailla loistavasti askellajiratsastuksen parissa ennen siirtymistään jalostuskäyttöön.

Elviksen emänemä, Ain't Gonna Happen, oli 153 senttinen rautias morganinhevostamma. Gina oli tammamainen ja jokseenkin hieman hankala tapaus, joka kuitenkin oikean ihmisen käsissä osoittautui lahjakkaaksi kouluratsuksi. Gina olikin enemmän sellainen yhden ihmisen hevonen ja oikealle omistajalle päädyttyään suunta kilpakentillä saattoi olla vain ylöspäin. Nuoruusaikojen teiniangstiprinsessasta kuoriutuikin loppuaikoinaan todellinen koulukenttien kuningatar - menestynyt ja kaunisliikkeinen kilparatsu, jonka jälkeläisistä käytiin kiivaasti kauppaa. Emänemänisää, 155 senttistä rautiasta morganinhevosoria Breaking Classia, kävi puolestaan kiittäminen tyttärellekin periytyneistä hyvistä liikkeistä, vaikka ori ei itse ollutkaan niin kovin tunnettu, Classicin viettäessä enemmänkin rauhallista harrasteratsun elämää kilpahevosen arjen sijaan. Sen sijaan yhteisen jälkikasvun tammamaisen kipakka luonne oli ehdottomasti emänemänemän, 152 senttisen punarautiaan Ain't It Be Brilliantin, peruja. Pieni, mutta pippurinen oli sanonta, joka kuvasi täydellisesti voimakastahtoista Briannaa eikä tammaa kenties siksi liiemmin nähtykään kilpakentillä asti. Brianna toimi kuitenkin yllättävän pitkään ratsastuskouluhevosena ennen kuin siirtyi lopulta hankalan luonteensa vuoksi yksityiskäyttöön.




Copyrights

ulkoasu © Viivuska | ulkoasun kuvat © David Kingham (flickr.com - lisenssi) | tekstit © Break
hevosten kuvat © pidä hiirtä kuvan yllä nähdäksesi tekijäinoikeudet!